Yliopistomaailman feministisen teorian lisäksi heränneen kiinnostukseni taustalla on vaikuttanut myös sen tajuaminen, että ihmisen ajatteluun ja nykyiseen toimintaan monessa kohtaa tuntuu vaikuttavan se tausta, josta itse kukin meistä tulee. Lapsuuteni ja nuoruuteni keskisuomalaisessa maaseutuelämässä kun ajatus feminismistä olisi tuntunut kovin kummalliselta. Ehkä traditionaalisen yhteiskunnan rakenteet olivat siellä säilyttäneet sukupuoliroolit vielä niin vankkumattomassa status quo:ssa, että olisi ollut suorastaan omituista, jos joku siellä olisi alkanut pohtia naisten oikeuksia tai naiseutta maskuliinisen hegemonian puristamana sosiaalisena konstruktiona. Teoriat feminismin aalloista tai naiseudesta kulttuurisena valtarakenteena tuntuvat mieletön maailmassa, jossa Shellin baariin kokoontuvat samat ukot joka aamu ryystämään kahviaan vaimolauman juorutessa Salen eteisessä. Aamulypsylle, heinätöihin tai kyläyhdistyksen aktiiviksi on päässyt siinä maailmassa aivan sukupuolesta riippumatta, ja toisaalta traditionaaliset ja kyseenalaistamattomat sukupuolisuuden tekemät jaot näkyvät yhä helluntaiseurakunnassa siinä, että vanhat ihmiset ohjautuvat edelleen istumaan veljet vasemmalle ja sisaret oikealle.
Oman kokemukseni (ja muutaman vähän enemmän varteenotettavan teoreetikon) mukaan feminismi on jollakin tavoin kytköksissä ns. moderniin aikaan. Aikaan, jossa traditionaalisiksi kutsumamme yhteiskunnan perusrakenteet ovat alkaneet murtua. Laajemmin voitaisiin puhua valistukseksi kutsutusta saumasta ajattelun historiassa, Suomen mittakaavassa ehkä kaupungistumiseksi nimetystä (meillä ehkä) 1960-luvulla alkaneesta muutoksesta. Kummassakin olosuhteet, merkitykset ja olemisen järjestykset jotenkin muuttuivat, ja tämän muutoksen lopputulemana löysimme itsemme uudenlaisesta tilanteesta, jossa vanhan mallin selitysvoima ei enää riittänyt integroimaan kaikkea elämää tyydyttävästi sisäänsä. Vallinneet uskomukset ja käytännöt joutuivat kyseenalaiseksi, uudenlainen ajattelutapa teki joistain vanhoista tavoista käsittämättömiä ja muutos synnytti uudenlaisia elämän ja olemisen tapoja. Feminismi ja vanhan traditionaalisen murtuminen "moderniksi" moniarvoiseksi kuuluvat siis jotenkin yhteen.
Jotkut tahot suomalaisessa 2010-luvun helluntailaisuudessa saattaisivat väittää, että osana yhteiskuntaa myös me elämme jonkinlaisia muutoksen aikoja. Samalla tavoin kuin yhteiskunta myös helluntailaisuus on moniarvoistunut eikä -50-luvun helluntailaisuus enää riitä tarjoamaan vastauksia kaikkiin nykyajan kysymyksiin. Ja yhtenä muutoksenalaisena asiana taitaa olla myös (helluntailainen) naiseus.
Joten ehkä feminismin pitäisi hiukan alkaa kiinnostaa.
Joten ehkä feminismin pitäisi hiukan alkaa kiinnostaa.
Kun teologi alkaa puhua feminismin puolesta, on hän aika pian puhumassa feministiteologiaa. Mitä ajattelet Lasse Marjokorven blogista, joka käsittelee modernismia, mm. feministiteologian näkemyksiä: http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/lassen_blogi/717/kristinuskon_jalkikirjoitus
VastaaPoistaSebulon
Oleellista lienee, mitä feminismillä tai erityisesti feministisellä teologialla tarkoittaa; se tuntuu sellaiselta yleiskategorialta, jonka alle pumpataan kaikki mahdollinen maaäiti-teologiasta aina ties mihin kummallisuuksiin asti; tästä syystä kaksi "feminismistä" puhuvaa voi puhua täysin eri asiasta. Kuitenkin yleisesti voidaan kysyä, onko naisten aseman pohtiminen teologiassa lähtökohtaisesti väärin tai ongelmallista. Mielestäni ei.
PoistaOon samaa mieltä Markuksen kanssa kovasti siinä, että "feministiteologia" on munkin mielestäni usein sellainen käsite, että sillä tarkoitetaan vähän vaikka mitä ja siten ei oikein mitään.
PoistaTuosta Marjokorven blogista ajattelin lähinnä, että Lasse ei totisesti tunnu pitävän Heikki Räisäsestä. Feminismin osalta en ihan oikein ymmärtänyt sen liittymistä Marjakorven antamaan modernismin määrittelyyn, vaikka ehkä ilmeisesti feminismi liittyi artikkeliin lähinnä vain tuona yhtenä mainintana.
Täytyy tässä ensin tylsähkösti todeta, että riippuu tosiaan siitä, mitä feminismillä tarkoitetaan, mutta... :)
VastaaPoistaJotenkin korvaani kalskahti tuo tekstisi alussa mainitsemasi asia, että naisena olisi jotenkin jopa miehiä onnellisemmassa asemassa. Ensimmäisenä siitä tuli nimittäin mieleen ankea, patavanhoillinen avioliitto-opetus, jonka mukaan nainen itse asiassa on onnellinen saadessaan olla miehelle alamainen. :) Kyllä, tällaisiakin on opetettu ja jossakin takuulla opetetaan yhä tänäkin päivänä.
Sitten rupesin ajattelemaan, että kyllähän nykymaailmassa tosiaan miehilläkin on vaikeaa, naisilla voi joillakin mittareilla mitattuna mennä miehiä paremmin.
Silti, esim. taloudellinen tasa-arvo on vielä kaukana. Olen ihan viimeisimpien kuukausien aikana törmännyt sellaiseen asiaan, että joillekin naisille täällä nyky-Suomessa on avioero hankala ja pelottava askel siksi, että he pelkäävät, etteivät pärjää taloudellisesti. Monen älykkään ja koulutetunkin naisen raha-asiat ovat hunnningolla, joten puoliso käyttää tilannetta hyväkseen. Kyllä, minä tiedän esimerkkejä, tämä ei ole tuulesta temmattua höpinää.
Ja kuten arvata saattaa, taloudellisesti epävarmaa ja alistettua ihmistä on helppo myös pahoinpidellä - myös fyysisesti. Mistä tuleekin mieleen, että suomalaisen naisen kokema lähisuhdeväkivalta on länsimaisittain huolestuttavan yleistä. Tästäkin on allekirjoittaneella tietoa, myös kristillisistä piireistä.
Ehkä nämä asiat voi väistää sanomalla, etteivät ne kuulu feminismin piiriin. Vähän niin kuin äidilläni on tapana sanoa: Minä en ole mikään feministi, mutta olen sitä mieltä, että naisella pitää olla ammatti. :)
Rohkenen kuitenkin olla sitä mieltä, että feminismillä on paljon tekemistä sen kanssa, että ylipäänsä naisen asema on parantunutä ja parantuu yhä. Ei kannata muuten ajatella, että heinäpeltoromantiikan aikana tasa-arvo olisi käytännössä toteutunut. Minun verraten emansipoitunut mummini sai kansakoulunopettajattarena samasta työstä eri taulukon mukana palkkaa kuin viereisessä luokassa sti opettava mieskollega. Elettiin myös aikaa, jolloin oppikoulusta tuli potkut tytölle, joka tuli raskaaksi, mutta toinen osapuoli sai tietysti jatkaa - ettei tulevaisuus vaarannu.
Kiitos kirjoituksesta, mielenkiintoisia ajatuksia!
PoistaJokainen meistä lähtökohtaisesti suhtautuu feminismiin tai naisten oikeuksiin varmaan paljon omien henkilökohtaisten tai sitten jostain lähipiiriistään kuultujen kokemusten pohjalta. Tai ainakin tuo alun "naisilla on monia asia hyvin"-ajatus tulee aivan täysin siitä, että mulla on asiat olleet aina verrattain hyvin ja tasavertaisesti.
Toiseksi suomalaisena naisena koen olevani hyvin tasavertainen ja hyvässä asemassa verrattuna vaikkapa ympärileikattuihin tai kouluttamattomiin "siskoihini" . Naisten huono kohtelu kun on globaalisti niin räikeää, että välillä suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan keskellä tuntuu jotenkin tosi itsekkäältä valittaa.
Vaikka kyllä ajattelen myös niin, että taloudellinen epätasavertaisuus on meillä Suomessa ihan oikeasti ongelma. Tai mä ainakin olen "feministi" siinä, että mielestäni sekä miesten että naisten tulisi saada samaa palkkaa samasta työstä eikä sukupuoli saisi olla siinä vaikuttava tekijä. Mutta sitten taas toisen puolen esiin nostaakseni Suomessa on tilastollisesti näytettyä, että yhteiskuntamme kurjalistosta ehdottomasti suurin osa on miehiä. Eli miehen on meillä helpompaa syrjäytyä, ja kuten joku kansanterveystieteen proffa joskus sanoi, niin suomalainen terveydenhoitojärjestelmä on hänen mielestään tehty niin, että naisten tuntuu olevan helpompi hakeutua hoitoon ja voida hyvin.
Eli kaikessa on niin monta puolta. :)
Ei kai kukaan kyseenalaista "naisten aseman pohtimista teologiassa". Toinen juttu onkin sitten feminismi. Sillä kun on sellaisia kannattajia, joiden opetukseen ei voi millään yhtyä herätyskristillisessä ympäristössä.
VastaaPoistaKovin ihmeissäni olisin, jos joku feministisen teologian kannalla oleva pitäisi esim. lesbosuhdetta syntinä ja Jumalan tahdon vastaisena varottaen sen johtavan ikuiseen eroon Jumalasta (vrt. 1.kor.6.9-10).
Se, että Marjokorpi ei näytä luottavan Heikki Räisäseen johtunee siitä, että Räisänen on opettanut erittäin liberaaliteologisesta näkökulmasta vuosikaudet.
Suomen Kuvalehti haastatteli Räisästä: "Entä mitä Räsänen arvelee itselleen tapahtuvan, kun hän kuolee? ”Eiköhän se ole siinä. Elämä ja tietoisuus päättyy. Näin arvelen, kysyttäessä - en siis ’opeta’.”
Sebulon
Jos kristillistä uskosta riisutaan pois Jeesuksen lupaama (Joh.14:2) ikuinen elämä Isän luona taivaassa, ei jäljelle jää kuin hyvää moraaliopetusta niille, joita se kiinnostaa.
Ongelmana on se, että et määrittele, mitä tarkoitat "feminismillä". Kuten tässä olemme itkeneet, feminismi tarkoittaa kauhean monta eri asiaa, ja eri ihmiset tarkoittavat feminismillä eri juttuja. Tarkoitat sillä ilmeisimmin jotain kovasti negatiivista, mutta tästä ei vielä saa kiinni, mitä se sinulle tarkoittaa ja mitä ei.
PoistaToisaalta on totta, että nykyään melkein jokainen nainen tunnustautuu feministiksi [tahallinen yliyleistys]; tästä syystä on vaikea sanoa, mitä sen pitäisi tarkoittaa, kun se voi joillekin tarkoittaa lähinnä sitä, että naisten pitäisi saada samaa palkkaa kuin miesten; toiset taas väkevästi argumentoivat esimerkiksi sen puolesta, että heteroseksuaalinen penetraatio on väkivallan muoto, ja kannattavat lesboseksiä ainoana hyväksyttävänä seksuaalisuuden muotona. Kun hajonta on noin iso, pitäisi vähän määritellä tarkemmin.
Jos kirjoittaja Annaerika täsmentäisit itse, minkälainen feminismi on alkanut kiehtoa. Kiinnostavaa olisi myös kuulla kantasi homoseksuaalisuuteen.
VastaaPoistaEi samapalkkaisuuden vaatimus vaadi feminismiä. Vaimoni on sen kannalla, muttei ole feministi. Ja hän on hyvinkin toimelias nainen seurakunnassa.
Sebulon
"Kirjoittaja Annaerika" osa täsmentää ainakin sen verran, että feminismistä kiinnostumisella tarkoitin tuossa lähinnä sellaista yleisluontoista kiinnostusta sitä kohtaan, että mitä ja millaista oikein on olla nainen tässä omassa helluntailaisessa elämänpiirissäni. Feminismiä yleensä jäsennetään jakamalla se kolmeen aaltoon, mutta niin tarkasti en tässä ole vielä ajatellut, että nouseeko kiinnostukseni kohteeseen erityisesti joku tietynlaisesti painottuva feminismin aalto vai ei.
PoistaSamapalkkaisuuden vaatimus taas on todella oleellinen osa ensimmäisen aallon feminismiä, joten mun ajattelulle tuntuu melkoisen oudolta väittää, ettei yhtäläinen toimeentulo vaatisi feminismiä. Tai kun koko liikkeen alku liitetään keskeisesti juuri ja nimenomaan yhteiskunnallisen tasaveroisuuden vaatimukseen.
Ja mikäli homoseksuaalisuus jotenkin erityisen oleellisesti liittyy feminismiin, niin tässä yhteydessä olen kyllä ihan täysin tippunut kärryiltä.
Kysymys homoseksuaalisuudesta on sikäli kiinnostava kysymys, että feministiteologeilla on, sikäli kun itse olen asiasta perillä, homoseksuaalisuutta puolustavat kannanotot. En ole koskaan nähnyt kirjoitusta, jossa feministi pitäisi sitä syntinä, jonka harjoittaja ei peri taivasten valtakuntaa. USA:ssa jo yli puolet evankelikaalisista nuorista pitää homoseksuaalisuutta hyväksyttävänä. Minua kiinnostaa suuresti, mikä on tämän ajan teologiaa opiskelevien helluntainuorten kanta. Itse uskon tässä enemmän Paavalia kuin esim. piispa Irja Askolaa tai nykyistä arkkipiispaa. Tunnenpa yhden ex-homonkin, joista Paavali kirjoitti: "Tällaisia jotkut teistä olivat ennen, mutta nyt teidät on pesty puhtaiksi ja tehty pyhiksi ja vanhurskaiksi Herran Jeesuksen nimessä ja Jumalamme Hengen voimassa". 1.Kor.6:11
PoistaSebulon
Tämä feminismi-aihe on kiinnostava. Siihen kuuluu (mielestäni) se, että feministi ei mielellään kritisoi julkisesti toista feministiä. Ylioppilaslehti teki jutun kirjailija Antti Nylenistä, joka on myös katolinen kristitty ja feministi. Nylen kertoo eläinaktivismista ja kirjoittamisensa motiiveista näin:
VastaaPoista”Kirjoitan, koska olen epäonnistunut aktivisti. Mulla ei ole fyysistä kanttia. Multa puuttuvat ne hyveet, joita vaaditaan suoran toiminnan ihmisiltä”.
”Pidän aktivistien toimintaa suunnattoman tärkeänä. Tekisin mieluummin laittomuuksia kuin kirjoja, mutta mun on pakko suostua tähän. En osaa tehdä tuhopolttoja. Haluan inspiroida ihmisiä ajattelemaan ja toimimaan. Haluaisin, että lukijat menisivät kirjan luettuaan mellakoimaan ja tekisivät sen, mitä mä en osaa, eli heittäisivät tiiliskiviä turkisliikkeen ikkunasta sisään.”
Mitä sanoisit Nylenille, jos pääsisit saman kahvipöydän ääreen juttelemaan? Nylen ei osaa tehdä tuhopolttoja oman kertomansa mukaan. Minä ainakin kysyisin, että ”minkä kohteen haluaisit tuhopolttaa, jos sinulla olisi fyysistä kanttia”.
Nylenin teksti ei ole nostattanut mediassa kohua. Olisiko se synnyttänyt kohua, jos Nylen olisi jonkin helluntaiseurakunnan jäsen tai uuskarismaatikko?
Takuuvarmasti.
Älyköt, joihin Nylen ehdottomasti kuuluu, eivät valitettavasti läheskään aina ole suunnannäyttäjiä oikeaan suuntaan. Suomalaisissa kirjailijoissa oli 1930-luvulla Hitlerin ihailijoita (mm.Olavi Paavolainen), 1970-luvulla neuvostokommunismin kritiikittömiä ihailijoita (monet taistolaiset kirjailijat). Nyt on taas kirjailija eturivissä nostattamassa lukijoitaan tyhmyyksiin. Media on hiljaa, koska onhan Nylen ilmoittautunut feministiksi. Vai onko asialle jokin muu selitys?
Sebulon
Mun on taas kerran pakko todeta itsestäni, että mun on tosi vaikea nähdä Nylenin radikalismikommentoinnilla kovin suoraa kausaalisuhdetta feminismiin. Tai jos joku Nylenin henkilökohtainen ominaisuus pitää valita selittämään tätä kommentointia, niin mä valitsisin veganismin tai eläinoikeusaktivismin.
PoistaMutta teorioita voi ja ehkä tuleekin olla monenlaisia.
Mitä, Sebulon, sinun mielestäsi feminismistä sitten tulisi ajatella? Tai mitä feminismi sinusta on?
Vaikka feminismi on erilaisten aaltojen myötä saanut aiheellisesti uusia piirteitä, pitäisi mielestäni selvyyden vuoksi feminismi nähdä nimenomaan naisen yhteiskunnallista asemaa koskevaan keskusteluun liittyvänä ilmiönä. Näin esimerkiksi homoseksuaalisuus, eläinten suojelu tai rasismi eivät mielekkäästi sovi feminismi-termin alle. On tietysti mahdollista, etsiä korrelaatioita ihmisten erilaisten ideologisten mieltymysten ja identiteettien välillä.
VastaaPoistaHelluntailaisuus oli erityisesti 1950-luvulla yhdestä näkökulmasta katsottuna varsin feministinen liike. Naisevankelistainstituutio tunkeutui uskonnollisen johtamisen kentälle, joka aiemmin oli ollut lähes yksinomaan miesten vallassa.
Feminismi ei saa omia kaikkea mahdollista tasa-arvotyön kunniaa. On naisia, esim, rakas vaimoni, joka karsastaa feminismiä, vaikka pitää tärkeänä naisten ja tyttöjen hyvinvoinnin eteen työskentelyä ja myös itse tekee asialle jotain. Entisajan naisevankelistat olivat erittäin palvelualttiita ja kunnioitettavia naisia, joista en osaa sanoa kuin hyvää. He toteuttivat lähetyskäskyä julistaa evankeliumia. Ei siinä feminismiä tarvittu.
VastaaPoistaKolmannen aallon feminismi on julkisessa mediassa yksioikoisesti yhtä paljon suosiossa ja kauniin käsittelyn kohteena kuin herätyskristillisyys on epäsuosiossa ja negatiivisen käsittelyn kohteena. Feminismillä on ns. uhripääomaa, jolloin sitä ei saa arvostella, jottei joudu epäsuosioon. Feministi voi lausua melkein mitä vain, eikä julkinen media juuri suutu. Luepa Atlas Saarikosken tekstejä. Päinvastoin, tulee kutsuja esim. Ylen ohjelmiin.
Vaikka olen jo huomannut, että selvien vastausten saaminen selviin kysymyksiin on enemmän kuin vaikeaa täällä, niin yritänpä vielä:
Oulun luterilaisten seurakuntien tiedottajan Rebekka Naatus kirjoitti muualla:
"Kirkon pitäisi uskaltaa lopettaa evankelioiva lähetystyö ja siirtyä tekemään puhdasta auttamistyötä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Jeesus tulee siinä siivellä."
Takuuvarmaa on, että Naatus on feministi. Mitä sanoisit Naatukselle tuosta lausumasta? Vai käykö taas niin, että yksi feministi ei arvostele toista feministiä?
Jätätkö sanomasta yhtään mitään, kuten kävi feministi Nylenin tapauksessa?
En ole nyt ihan varma siitä, ovatko nuo kysymykset osoitettu mulle vai Matille, mutta kirjoitan nyt kuitenkin.
PoistaJos jostain syystä mun olisi pakko sanoa Naatukselle jotakin niin sanoisin seuraavasti: "Kahden lauseen pituinen sitaattisi kuulostaa aika provosoivalta enkä ole varma siitä, ymmärränkö sen samalla tavalla kuin miten sinä olet sen tarkoittanut. Niinpä haluaisinkin kuulla asiasta hieman enemmän ajatuksiasi."
Ja sinulle hyvä nimimerkin takaa kommentoiva anonyymi haluaisin sanoa, että mikäli se tapa, jolla minä kysymysiin vastaan ei miellytä sinua, niin tämä on minun blogitekstini, jota sinun ei ole millään tavalla pakko lukea. Eli mikäli olen mielestäsi väärässä feminismin suhteen ja sen lisäksi en osaa edes keskustella, niin älä hyvä ystävä kiduta itseästi lukemalla näitä kammottavia tekstejäni.
Meillä päiväkodissa usein sanotaan, että jos samassa huoneessa leikkiminen ei joillakin lapsilla onnistu, niin usein paras vaihtoehto on se, että joku vaihtaa huonetta. Eli tämä blogi tai mun kirjoitukseni ei vastaa sinun näkemyksiäsi, niin maailmassa on takuulla paljon tätä parempia foorumeita.
Kuten tässä jo moneen kertaan on pyöritelty, sanojen määritelmät ovat kimurantteja. Keskustelu tuntuu kiteytyvän siihen, mitä eri puolet määrittelevät feminismillä; ongelma on vain siinä, että Anonyymi ei määrittele ”feminismiään” muuten kuin sillä, että se on ”väärin”, että sen kannattajat ovat homomyönteisiä, inhoavat perinteistä kristinuskoa ja vastustavat lähetystyötä. Jos kuitenkin Annan & Matin määritelmä ”feminismille” on toinen, eli ylipäätään se, että ollaan kiinnostuttu naisen asemasta tai näkökulmasta yhteiskunnassa, seurakunnassa tai missä tahansa muussa -kunnassa. Jos siis Anonyymi sanoo, että joku on feminismi, se tarkoittaa täysin eri asiaa, kuin jos Anna tai Matti sanovat jonkun olevan feministi.
PoistaEsimerkiksi ”karismaattisuudesta” voitaisiin käydä samanlainen pyörittely. Otetaan esimerkkidialogi:
Seppo: ”Minä olen karismaattinen myyntimies.”
Tiina: ”Et sinä voi olla karismaattinen. Minä olen karismaattinen profeetta.”
Seppo: ”Miten niin? Minä olen karismaattinen: laita minut tilanteeseen kuin tilanteeseen, ja myyn vaikka igluja pingviineille!”
Tiina: ”No kun sinä et ole uskossa etkä puhu kielillä. Etkä profetoi. Ei sellainen ole karismaattinen. Minä teen niitä kaikkia, joten minä olen karismaattinen.”
Seppo: ”Älä höpötä, sinä et ole karismaattista nähnytkään! Puheesi on piipitystä, ja jos sinut laittaa yleisön eteen, pyörryt. Minä sen sijaan pärjään vaikka Euroviisujen juontajana!”
Tiina: ”Mutta kun sinä käytät sanaa väärin. Ei sillä ole mitään tekemistä ihmisen omien juttujen kanssa, vaan Pyhän Hengen toiminta on siinä oleellista.”
Seppo: ”Ja sinä käytät sanaa väärin, koska asialla ei olekaan muuta kuin tekemistä sen kanssa, miten ihminen pystyy olemaan muiden ihmisten edessä!”
Kumpi on oikeassa, Seppo vai Tiina? Vai voisiko olla, että samalla sanalla voi olla useampi sävy, riippuen tilanteesta – ja siitä, miten puhuja sen haluaa määritellä.
Minusta tuntuu, että tässä termi "feministi" on Sebulonin mielessä määritelmällisesti paha, mikä tekee koko pohdinnasta aika ongelmallista. Esimerkiksi helluntailaisista feministeistä Jouko Ruohomäki, Jukka Piirainen tai Anna-Liisa Mikkonen eivät varmaankaan suhtaudu kielteisesti lähetystyöhön tai positiivisesti homoseksiin. Ja kuten yritin sanoa, 1950-luvun naisevankelista ilmiö on yhteiskunnallselta ja uskontososiologiselta kannalta varsin feminististä. Globaalilla areenalla nimenomaan helluntailaiset on tunnettu feministisimpänä siipenä evankelikaalisuutta.
VastaaPoistaMinusta tämä keskustelu nivoutuu hyvin ns. Sosiaalisen Identiteetin Teoriaan, jossa tietty ryhmä luo ja vaalii stereotyyppisen ylikielteisiä mielikuvia toisen (kilpailevan) ryhmän jäsenistä tiedostamattaan. Näin feminismi nivoutuu siitä tosiasiallisesti irrallisiin ajatusjärjestelmiin (lähetystyön vastaisuus, homoseksuaalisen käyttäytymisen vapauttaminen jne. )
Tällä logiikalla antifeministit voitaisiin rinnastaa natseihin...hehän korostivat ns. perinteistä hierarkkista perhemallia, vastustivat homoutta eivätkä missään tapauksessa saarnanneet suvaitsevaisuuden ja pluralistisen maailmankuvan puolesta.