Johdanto
Tässä kirjoituksessani
tarkoituksenani on avata hieman helluntailaista kastekäsitystä;
erityisen paljon kiinnitän huomiota siihen,
mikä
kaste helluntailaisesta näkökulmasta on, ja
mitä
siinä tapahtuu. Tämä on kastesarjani kolmas osa;
ensimmäinen osa
käsitteli luterilaisen ja helluntailaisen kastenäkemyksen taustalla
vaikuttavia teologisia näkemyksiä, ja
toinen osa
käsitteli tarkemmin sitä keskustelua, jota luterilaiset ja
helluntailaiset käyvät keskenään.
Edelleen joudun
muistuttamaan, että tämä ei ole raamattutunti kasteesta eikä
lopussa ole linkkiä Tampereen helluntaiseurakunnan nettisivuille,
että voisit käydä kastamassa itsesi (tai Luther-säätiön
sivuille, jossa voisit virtuaalisesti esittää katumuksesi
mahdollisen uudelleenkasteesi johdosta). Tämä ei myöskään ole
erityisen sosiologinen kirjoitus, vaikka käsittelen vähän tiedon
sosiologiaa ja näkemysten rakentumista tässä sivussa. Tämä on
eniten katsaus helluntailaiseen kasteteologiaan ja sen sisäiseen
johdonmukaisuuteen. Toisaalta pidän tätä mielenkiintoisena
keissinä myös sosiaalisesti, koska tämä toisaalta avaa opillisten
käsitysten syntyä ja toisaalta sitä, millaisia käsityksiä eri
tilanteissa syntyy.
Helluntailaiselle lukijalle joudun
muistuttamaan, että en tässä kritisoi kenenkään henkilökohtaisia
motiiveja mennä kasteelle, enkä heidän vilpitöntä haluaan
miellyttää Jumalaa, kun he ovat kasteen ottaneet. Tarkoitukseni on
lähinnä avata sitä, miten asiasta ajatellaan, ja sen jälkeen
pohtia, muodostuuko näistä ajatuksista johdonmukaisia
kokonaisuuksia.
HELLUNTAILAINEN KASTE
Millainen kaste?
Helluntailainen kastenäkemys on
suhteellisen ehdoton siinä, että kaste voidaan ottaa vasta sen
jälkeen, kun ihminen on tullut uskoon, ja tämä kaste toimitetaan
upottamalla henkilö kokonaan veteen ja sen jälkeen tempaisemalla
hänet sieltä takaisin pinnalle. Kasteessa on mukana kastaja ja
kastettava, jotka ovat yleensä molemmat pukeutuneet valkoiseen
pukuun. Kaste suoritetaan usein ”Jeesuksen nimessä” ”Isän,
Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (Tämä johtuu siitä, että siinä
pyritään yhdistämään kaksi raamatun esikuvaa: toisaalta kaste
Jeesuksen nimessä – ks. Apostolien teot – ja kaste Isän, Pojan
ja Pyhän Hengen nimeen, ks. Matteuksen evankeliumin lopun
Lähetyskäsky.) Kaste toimitetaan useimmiten seurakunnan
sunnuntaikokouksessa, mutta myös muita mahdollisuuksia löytyy
(esimerkiksi kasteet fifteen-leireillä).