Vuosi 2014 on tullut jo tähänkin
blogiin, mutta ajattelin silti lyhyesti kirjoittaa tulevan kevään
infoja. Blogi ehti olla kuolleena kesän ja osan syksystä itse
kunkin kirjoittajan kiireiden takia, mutta nyt sitä hiillosta on
alettu taas lämmitellä. Ehkä sillä hiilivalkealla voi pian taas
paistella kaloja ja leipiä. Tai sitten vain tukehtua sen savuun.
Tulevista
Tällä hetkellä Matti Kankaanniemi ei
kiireidensä vuoksi pysty aktiivisesti kirjoittelemaan, joten kevään
aikana hän tuskin kirjoittaa lisätekstejä. Tarkoituksemme Annan
kanssa on kuitenkin saada vähintään pari tekstiä kuukaudessa
tänne blogiin, ja ajan riittäessä niitä tulee useampia. Tällä
hetkellä on ilmassa, että myöhemmin keväästä tänne saataisiin
vierailevia kirjoittajia, mutta katsotaan, miten käy.
Myös kirjoittamiseen on tulossa
päivityksiä. Anna pohti, että kirjoittaisi
helluntailaisuudesta myös enemmän henkilökohtaisesta näkökulmasta,
ei vain sosiaalitieteellisesti pilkkoen ja eritellen. Itse pysyn pääasiassa
tulkintalinjalla, mutta tarkoitus on myös vähän irrotella.
Ajattelimme myös lisätä itsestämme
kuvat esittelyosioon; jotakuta voi kiinnostaa, minkä näköiset figuurit näitä tekstejä tänne suoltavat.
Oma kuvani on vähän vanha (lävistykset eivät näy), mutta ehkä
se ajaa asiansa. Anna lisäilee omakuvansa, kunhan ehtii.
Tulevista aiheista
Kirjoitin kerran aikaisemminkin postauksen, jossa kerroin tulevista suunnitelmistamme. Lupailin siinä yhtä ja
toista, joista puolet on vieläkin työn alla. Helluntailaisesta
kirkkohistorianäkemyksestä piti tulla viestiä, mutta se kaatui
kommenttikierroksella (täällä harjoitetaan ajoittain vertaisarviointia) näkökulmansa ongelmiin. Ehkä sekin kirjoitus nousee vielä haudastaan.
Tulevia aiheita minulta:
- Kaste. Olen tästä jo kirjoittanut, mutta tulossa on vielä lisää. Hyvin pian ilmestyvä kolmas osio tarkastelee helluntailaista kastenäkemystä erityisesti sen kannalta, mikä kaste on. Tarkoitus on vähän ravistella kokonaisuutta jaloista ja katsoa, mitä taskuista tippuu. (Anna lupasi kirjoittaa helluntailaisen kokemuksia siitä, mitä on lukea tuollaista tekstiä.) Neljäs osio on enemmän henkilökohtainen historiani ja kannanottoni asiaan sekä puhdasta avautumista. Jos sillä ei saa mitään elämää herätettyä, niin teräni on tylsynyt.
- Sairaiden parantuminen. RV:ssä oli syksymmällä keskustelua siitä, voiko uskova käskyttää sairauksia poistumaan. Siinä keskustelussa riittäisi kommentoitavaa. Aihepiiristä on toivottu jo aikaisemminkin kirjoitusta, mutta siitä kirjoittaminen on kieltämättä vaikeaa. Ehkä jossakin vaiheessa saamme jotain muutakin materiaalia.
- Helluntailainen ekologia. Sini Saarelaa käsittelevän jutun yhteydessä mietin, että ekologia ansaitsisi oman kirjoituksensa. Helluntailaisilla on ajoittain hyvin eksoottinen suhde luonnonsuojeluun.
- Helluntailainen ja alkoholi. Aiheesta käydään juuri kuumaa keskustelua RV:n mielipidepalstalla. Asia on vähintään yhden postauksen arvoinen, koska alkoholin ja Pyhän Hengen ei ole nähty viihtyvän samoilla alueilla, mutta nyt yllättävän moni Hengellä täytetty kallistaa tuoppia.
- Helluntailaisuus ja hengellinen väkivalta. Onko helluntailaisuus rakenteellisesti sellainen, että sitä voidaan pitää vaarallisena lahkona? Tätä lupailin jo melkein vuosi sitten, mutta vieläkään tätä ei ole tullut. Tarkoitus on tarkastella helluntailaisuutta UUT:n kriteerien valossa. Jatko-osassa (ajankohtaista aikaisintaan syksyllä) olisi tarkoitus zoomailla joihinkin piirteisiin, joita voi pitää haasteellisina.
- Evankeliointi näkökulmana helluntailaisuuksiin. Suhde evankeliointiin ei ole vain yksi kokonaisuus, vaan helluntailaisuudessa on erilaisia virtauksia suhteessa evankeliointiin. Ne paljastavat jotain myös taustalla olevasta helluntailaisuudestaan – joka ei ole vain yksi kokonaisuus, vaan monta tapaa olla helluntailainen.
- Demonien karkottaminen uskovista. Tein pienen tutkimuksen vuosi sitten siitä, karkotetaanko uskovista demoneita helluntailaisuudessa. Tuloksia voisi olla hyvä tiivistellä myös täällä.
Lisäksi kehittelen tällä hetkellä
kirjoituksia kiroilusta, tatuoinneista, ylistyskulttuurista,
heavy/rock-musiikista peilinä helluntailaisuudelle ja
kasvatus-herätyskristillisyyden näkökulmasta. Ehkä siis
jokaiselle jotain.
Anna lupaili myös erilaisia aiheita,
mutta ei halua laittaa listaa vielä jakoon. Odotamme siis yllätyksiä
hänen puoleltaan.
Onko teillä, rakkaalla
lukijakaartillamme toiveita tekstien suhteen? Mitä aiheita pitäisi
priorisoida toisten yli? Lisäksi huomaan, että omat tekstini
venyvät eeppisiin mittoihin; olisiko parempi, jos tekstit olisivat
lyhyempiä, vai pitäisikö niissä ottaa vielä enemmän jotain
huomioon.
Näiden ajatusten tiimoilta hyvää,
kirpsakkaa helmikuuta!
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaKommentoinpa tänne jotain,eli: ensinnäkin kiitos todella hyvästä blogista ja kirjoituksista! Olen 27v. nainen, ja elämäni ensimmäiset 18v. olen ollut helluntaipiireissä, jonkin aikaa myös siinä jäsenenä. suhteeni helluntalaisuuteen on nykyään ristiriitainen- toisaalta en voisi kuvitella palaavani siihen ja toisaalta mietin joskus että mitä jos kuitenkin..? Nykyään kuulun erääseen toiseen ns.vapaiden suuntien liikkeeseen. Jään mielenkiinnolla odottamaan tulevia kirjoituksianne!
VastaaPoistaTaisi tulla kahteen kertaan, mutta jätetään molemmat tänne, kun niissä on kuitenkin eri sisältöä =) Kiitän kovasti, lukijapalaute on aina tervetullutta – oli se sitten positiivista tai negatiivista.
PoistaEn yhtään ihmettele, että jos helluntailaisuudesta on lähtenyt yhtään nihkeämmissä merkeissä, että takaisin meno ei kuulosta hyvältä ajatukselta. (Sen yhtään enempää tuntematta vain oletin, että jotenkin näin olisi.) Toisaalta en ihmettele, jos palaaminen toisaalta kutkuttaa: 18 vuotta on pitkä aika, ja kun jossakin vaiheessa joku yhteisö on määritellyt koko elämän, siinä on kauhean paljon kotoisiakin elementtejä.
Helluntailaisuus vaihtelee seurakunnittain hirveän paljon. Toinen seurakunta voi olla sellainen, että sinne ei haluaisi lähettää edes Perkelettä (vaikka hän tuntuu olevan ainoa, joka viihtyy siellä), ja toisessa taas on enemmän tilaa hengittää.
Viimeinen kappale kirvoitti sielua :'D
PoistaHaluaisin myös näin kolmantena pyöränä heittää sivulauseella, että helluntailaisissakin meitä on monia, joiden elämää helluntaiyhteisö ei missään nimessä määrittele kokonaan, vaikka sen vaikutus varmasti vähintään jossain määrin antaa sävyään elämän (lähes) kaikille eri osa-alueille. On silti jännittävää (ehkä lähinnä koomista) miten tuo kotoisuus aspekti on totta jopa silloin kuin joku muu viitekehys istuu itselle paremmin - tottumuksen voima on suuri ja merkittävä.
Tottumuksen tähden jotkut asiat eivät ole vain tuttuja meille, vaan ne ovat osa meitä. Joskus esimerkiksi hengelliset rakenteet, joiden parissa olemme kasvaneet, ovat muodostaneet telineen, jonka varaan olemme rakentaneet, joskus kimmokkeen, josta ponnistamme päinvastaiseen suuntaan ja joskus ne ovat tukia, jotka ovat jääneet sisälle rakennukseemme, kun sitä olemme rakentaneet niiden varaan.
PoistaTotta tuokin! Mutta samalla vaikka nyt sitten allekirjoittaneen kohdalla helluntailaisuudessa on kuitenkin paljon asiaa joka on tuttua samalla tavalla kuin vaikka 90-luvun "Nyykkärit" tai kasvissyönti, että ympärillä siitä on puhuttu ja kiihkoiltukin mutta itselle se on enemmän samantekevää tai vain yksi näkökulma. Helluntaipiireissä kasvaneenakin on voinut saada monista muistakin lähteistä vaikuttimia ja tottumuksia niin paljon, ettei rakenteita voida pitää helluntailaisina tai helluntailaisuutta merkittävimpänä, vaikka helluntailaisen näkökulman tuntemus sisältyisi niihin sillä tavalla että se ylittää tuttuuden kynnyksen. Sinänsä, helluntailaisuus on niin monenkirjavaa, että se jaksaa vielä yli 30 vuoden jälkeen yllättää ja ällistyttääkin, eli ei ole kaikilta osin ehtinyt tulla tutuksi.
PoistaJuurikin näin on että helluntailaisuudesta löytyy itselle niin paljon sitä kotoisuutta. Seurakunnan vaihto aikoinaan ei ollut itselleni kovinkaan radikaali asia -siihen liittyi myös muutto samaan aikaan toiselle paikkakunnalle, joten siinä samalla halusi valita hieman erilaisen seurakunnan. Tosin tietyt asiat kuitenkin jo tuolloin vaikuttivat valintaan, yksi iso syy se että en koskaan ollut saanut tiettyä armolahjaa (kielillä puhuminen), lukuisista "yrityksistä" huolimatta. Koin kyseisen armolahjan niin korkealle nostetuksi ja paljon puhutuksi,että se vaikutti osaltaan siihen että aloin kokea helluntailaisuuden ahtaaksi itselleni.
VastaaPoistaEn ole kovin yllättynyt, että paine kielilläpuhumisesta on saanut vieraantumista aikaan. Jos seurakunnassa kauhean paljon korostetaa asiaan, kuten helluntailaisuudessa yleensä, niin se saa kauhean paineen saavuttaa tämä kyky (siinä vaiheessa ei tunnu reilulta puhua "lahjasta", koska koko ajan vihjataan, että Jumalan puolelta kaikki on kunnossa, joten mikset sinä sitten puhu?!). Tätä ei tietystikään auta se, että joissakin paikoissa kielilläpuhumatonta uskovaa ei pidetä ihan kokonaan onnistuneena uskovana; tätä ei luonnollisesti sanota useinkaan ääneen, mutta se tulee silti esille siten, että porukka käytännössä jakautuu kielilläpuhujiin ja -puhumattomiin. Samoin, jos pakonomaisesti yritetään puhuttaa ja vielä toistuvasti, niin se alkaa väkisinkin ahdistaa. Ja tietysti sille annetaan iso rooli kokouksissa: "nyt kaikki sitten korotetaan ääni ja rukoillaan kielillä -- ja jos sulla ei ole tätä lahjaa, niin voit sä rukoilla ihan suomeksikin."
PoistaTästä pitäisi juu kirjoittaa koko postaus =)