Jeesus ja Sini Saarela

Lukiessani tämän päivän Aamulehden sunnuntailiitettä ajattelin, että nyt joku on vihdoin kirjoittanut sen, mitä olen hiljaa mielessäni ajatellut - nimittäin verrannut Sini Saarelaa Jeesukseen. Sunnuntailiitteessä oli Saarelan muutaman sivun pituiseen henkilökuvaan nimittäin mahdutettu yleisönosastokirjoittelussa esitetty näkemys, jossa Saarela vertautuu "Jeesus Nasaretilaisen veroiseksi uuden ajan sankariksi".

Vaikka itselleni onkin takana hetkellinen hämärä menneisyys kasvissyöjänä ja tunnustan uskovani ilmastonmuutokseen, en ole oikein tiennyt, että miten suhtautua Sini Saarelaan. Uskovaisiksi tunnustautuvat ystäväni sen sijaan eivät keskimääräisesti ole olleet kovin innostuneita Saarelasta. Saarelan toimintaa on uskovaispiireissäni luonnehdittu tyypilliseksi vihaisten viherpiipertäjähippien huomionhakuiseksi typeryydeksi, ja suuri osa keskustelukumppaneistani olisi mieluummin jättänyt Saarelan Venäjän vankiloihin kuin ohjannut verovarojamme vapautukseen johtaneisiin oikeuskäsittelyihin.



Itse en todellakaan tiedä, että miten Saarelaan, tämän ajamiin näkökantoihin ja niiden esittämiskeinoihin pitäisi suhtautua. Sen sijaan olen keskittynyt ihmettelemään itsessäni lähinnä sitä, että jokin Sini Saarelassa tuntuu omassa päässäni kovin tutulta "minun Jeesukseltani". Ja tuon tuttuuden tunnistamisen jälkeen tuttuus teki minussa sen yleisen vaikutuksensa: nimittäin herätti sympatiaa.

Vaikka tämä tekstini on pelottavasti ajautunut johonkin kristillisyyttä ja Greenpeacen toimintaa yhdessä ihailevaan suuntaan, ajatukseni ei ole kuitenkaan esittää, että Sini Saarelalle tulisi myöntää kunniauskovaisen merkki tai että nykyaikaan inkarnoituva Jeesus liittyisi Greenpeaceen. En todellakaan tiedä, että tekikö Saarela oikein protestoidessaan venäläistä öljy-yhtiötä vastaan ja varsinkaan tuollaisella laittomalla tavalla.

Toisaalta myös toisinaan ainakin kuvittelen, että mikäli minä ja Jeesus eläisimme samassa ajassa, niin tuskinpa kovin vahvasti tietäisin, miten ajatella Jeesuksestakaan. Jeesus kun ei varsinaisesti ollut kovin sovinnainen.  2000 vuoden takaa on helppo sanoa, että ajoittain hävyttömästi, röyhkeästi ja provosoivasti käyttäytynyt Jeesus toimi toteuttaakseen suurempaa asioiden oikeaa tilaa. Saarelan tapauksessa sanoma on vain meidän peruskristillisestä näkökulmastamme väärä. Siinä missä meidän on luontaista nähdä fariseuksia solvanneen Jeesuksen toiminnan taustalla suuri jumalallinen oikeudenmukaisuus, on Sini Saarelan ajama oikeudenmukaisuus näkökulmassamme periaatteena vähäpätöisempi kuin venäläisen öljynporauslautan koskemattomuutta säätelevät laeiksi kutsutut sopimukset.

Lisäksi uskon, että ihmisllä on ominaista ajatella, että "oikein" tai "oikeudenmukaista" on nykyinen asioiden tila. Ja olipa asia sitten arktisten alueiden suojelu tai farisealaisten rituaalisääntöjen noudattaminen, tuon nykyisen asioiden tilan uhmaaminen vaatii ihmiseltä paljon selkärankaa. "Oikein toimiminen on minulle tärkeämpää kuin kaikkien hyväksyntä", toteaa sunnuntailiitteen Sini Saarela, ja viimeistään tuon lauseen kohdalla huomaan ihailevani Saarelaa ainakin vähän. Saarelan vakaumuksista tosin en vielä ole täysin varma, mutta jotenkin minua kiehtovat ihmiset, jotka ymmärtävät, että oikeudenmukaisuus on jotain laajempaa kuin tiettyyn aikaan ja paikkaan sidottujen ihmisten sopimusten noudattamista. Oikeudenmukaisuus on enemmän kuin hyvien tapojen, totuttujen käsitysten, oikeina pidettyjen mielipiteiden tai edes lakien noudattamista.

Hienoa, typerää, oikeaa tai väärää, mutta siitä huolimatta tunnen jonkinlaista syvää sympatiaa niihin ihmisiin, jotka henkensä vaarantaen antautuvat ripustettavaksi korkeisiin asioihin, jotta asiat voisivat olla paremmin joillakin toisilla.