Kasvissyöjäuskovainen

Olin tässä jokunen aika sitten lounastamassa muuan opiskelijakaverini kanssa. Koska olimme juuri tulleet mielenkiintoiselta luennolta ja istuimme yliopiston ruokalassa fiksun näköisinä, niin sivistyneitä ihmisiä leikkiäksemme keskustelunaiheemme liikkuivat paljolti yhteiskunnassa, politiikassa ja niiden keskinäisessä suhteessa. Jotenkin päädyimme juttelussamme pohtimaan itsellemme vieraita poliittisia ajatuksia, ja tuo ystäväni niin monen muun opiskelijatoverini tavoin kertoi, että Kristillisdemokraattinen puolue on hänelle ideologiselta maailmaltaan todella käsittämätön. Vaikka en itse koe välttämättä kovinkaan vahvasti samaistuvani KD:hen, niin jotenkin vaikeasti mutisin jotain siitä, kuinka tulen kristillisestä taustasta ja sitä vasten kyllä tavallaan ymmärrän ilmiöiden tasolla montakin asiaa KD:n politiikassa.

En ole omassa elämässäni todellakaan mitenkään aktiivinen helluntailaisuudesta tai kristillisyydestä todistaja vaan pikemminkin suoranaisesti pelkään

Henkilöhistoriani kastealtaan ääreltä – matkaraportti, suunsoittoa ja tulevaisuudensuunnitelmia

JOHDANTO

Edellisissä kirjoituksissani olen pohtinut kastetta teknisestä näkökulmasta. Olen myös avannut luterilaisten ja helluntailaisten kastekeskustelua, sen taustalla vaikuttavia käsityksiä (osa 1), avannut luterilais-helluntailaista kastedialogia (osa 2) ja kirjoittanut kriittissävytteisen tekstin helluntailaisen kasteen olemuksesta (osa 3) . Kuitenkaan kirjoittaja ei ole koskaan täysin tyhjiössä tutkimansa ilmiön suhteen. Myös minulla ja kasteella on yhteinen historia.

Turinoin ja tarinoin tässä oman henkilökohtaisen historiani, jota varten joudun avautumaan omasta seurakuntahistoriastani myös melkoisia pätkiä. Tervetuloa, kaikki tirkistelynhaluiset, tässä on elämäni! Tämä teksti ei ole niinkään teknistä analyysiä helluntailaisuudesta tai sen ilmiöistä, vaan matkaraportti. Tämä olkoon henkilökohtainen välitilinpäätös, kreikkalaisen teatterin draama (jossa kaikki kuolevat) ja katharsis. Tunnustan, olisin halunnut tässä revitellä vähän enemmän, mutta käske sinä nyt analyytikkoa repimään jotain, niin korkeintaan omat housunsa saa ratki jossakin älyllisessä spagaatissa. Kirjoitan siis pientä analyysiä myös itsestäni, kun näen aiheelliseksi.

LUTERILAIS-HERÄTYSKRISTILLINEN ALKULÄHTÖKOHTA

Synnyin perheeseen, jossa vanhemmat olivat luterilaisia kristittyjä. Isäni oli seurakunnan diakoniatyötekijä, ja äitini oli muuten vain mukana kaikessa. Vanhempani olivat kallellaan yhteiskristilliseen viidesläisyyteen. Kansanlähetyksen herätyskristilliset painotukset tuntuivat siis kotona kovin kotoisilta.

Herätyskristillisessä luterilaisuudessa kasteen funktio on aina vähän epämääräinen. Kuten aikaisemmin kirjoitin, tunnustuksellisessa luterilaisuudessa kaste hahmottuu pelastuksen hetkenä; samoin uskonratkaisua pidetään käytännössä mahdottomana. Kuitenkin herätyskristillinen luterilaisuus tarjoaa mahdollisuuden uskoratkaisuun, joten kasteen funktio hämärtyy.

Koska vanhempani uskoivat uskoontulon mahdollisuuteen (ja olivat itse kokeneet sen), ei ole yllättävää, että vanhempani eivät uskoneet kasteesta sillä tavalla, miten kirkon virallinen oppi opetti. Kuitenkin he kastoivat meidät lapset, koska he ajattelivat, että näin on hyvä juttu. Heidän kirkon oppinsa kritisointi ei johtanut siihen, että he olisivat boikotoineet kastekäytäntöä (mikä olisi ollut kirkon työntekijälle luonnollisesti melko vaikeaa).

Vanhempani olivat lähtökohtaisen nihkeitä puhumaan kahdesta

Miksi sinusta tuli sinä, Rory Gilmore?

Minä pidän valtavasti tv-sarjasta Gilmoren tytöt.

Tuossa amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuvassa sarjassa seurataan Lorelai Gilmoren ja tämän teini-ikäisen Rory-tyttären elämää ala- ja ylämäkineen. Sympaattiset Gilmoren tytöt ovat kotoisuutensa lisäksi tunnettuja myös sarkastisesta, nokkelasta ja nopeatempoisesta dialogista, jossa vilisee nautittavia viittauksia amerikkalaiseen populaarikulttuuriin. Ja Gilmoren tyttöjä kehuessa vähintään yksi lause on omistettava Lorelain ja Roryn kotikaupungissa asuvalle Kirkille, joka on yksi loistavimmista sarjojen sivuhahmoista ikinä!

2000-luvun alun Rory

       

Ehkä kai osittain siksi, että

Helluntailainen kastenäkemys – Pieni vedetön ruumiinavaus

Johdanto

Tässä kirjoituksessani tarkoituksenani on avata hieman helluntailaista kastekäsitystä; erityisen paljon kiinnitän huomiota siihen, mikä kaste helluntailaisesta näkökulmasta on, ja mitä siinä tapahtuu. Tämä on kastesarjani kolmas osa; ensimmäinen osa käsitteli luterilaisen ja helluntailaisen kastenäkemyksen taustalla vaikuttavia teologisia näkemyksiä, ja toinen osa käsitteli tarkemmin sitä keskustelua, jota luterilaiset ja helluntailaiset käyvät keskenään.

Edelleen joudun muistuttamaan, että tämä ei ole raamattutunti kasteesta eikä lopussa ole linkkiä Tampereen helluntaiseurakunnan nettisivuille, että voisit käydä kastamassa itsesi (tai Luther-säätiön sivuille, jossa voisit virtuaalisesti esittää katumuksesi mahdollisen uudelleenkasteesi johdosta). Tämä ei myöskään ole erityisen sosiologinen kirjoitus, vaikka käsittelen vähän tiedon sosiologiaa ja näkemysten rakentumista tässä sivussa. Tämä on eniten katsaus helluntailaiseen kasteteologiaan ja sen sisäiseen johdonmukaisuuteen. Toisaalta pidän tätä mielenkiintoisena keissinä myös sosiaalisesti, koska tämä toisaalta avaa opillisten käsitysten syntyä ja toisaalta sitä, millaisia käsityksiä eri tilanteissa syntyy.

Helluntailaiselle lukijalle joudun muistuttamaan, että en tässä kritisoi kenenkään henkilökohtaisia motiiveja mennä kasteelle, enkä heidän vilpitöntä haluaan miellyttää Jumalaa, kun he ovat kasteen ottaneet. Tarkoitukseni on lähinnä avata sitä, miten asiasta ajatellaan, ja sen jälkeen pohtia, muodostuuko näistä ajatuksista johdonmukaisia kokonaisuuksia.

HELLUNTAILAINEN KASTE

Millainen kaste?

Helluntailainen kastenäkemys on suhteellisen ehdoton siinä, että kaste voidaan ottaa vasta sen jälkeen, kun ihminen on tullut uskoon, ja tämä kaste toimitetaan upottamalla henkilö kokonaan veteen ja sen jälkeen tempaisemalla hänet sieltä takaisin pinnalle. Kasteessa on mukana kastaja ja kastettava, jotka ovat yleensä molemmat pukeutuneet valkoiseen pukuun. Kaste suoritetaan usein ”Jeesuksen nimessä” ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (Tämä johtuu siitä, että siinä pyritään yhdistämään kaksi raamatun esikuvaa: toisaalta kaste Jeesuksen nimessä – ks. Apostolien teot – ja kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ks. Matteuksen evankeliumin lopun Lähetyskäsky.) Kaste toimitetaan useimmiten seurakunnan sunnuntaikokouksessa, mutta myös muita mahdollisuuksia löytyy (esimerkiksi kasteet fifteen-leireillä).

Tulevan kevään kuvioista

Vuosi 2014 on tullut jo tähänkin blogiin, mutta ajattelin silti lyhyesti kirjoittaa tulevan kevään infoja. Blogi ehti olla kuolleena kesän ja osan syksystä itse kunkin kirjoittajan kiireiden takia, mutta nyt sitä hiillosta on alettu taas lämmitellä. Ehkä sillä hiilivalkealla voi pian taas paistella kaloja ja leipiä. Tai sitten vain tukehtua sen savuun.

Tulevista

Tällä hetkellä Matti Kankaanniemi ei kiireidensä vuoksi pysty aktiivisesti kirjoittelemaan, joten kevään aikana hän tuskin kirjoittaa lisätekstejä. Tarkoituksemme Annan kanssa on kuitenkin saada vähintään pari tekstiä kuukaudessa tänne blogiin, ja ajan riittäessä niitä tulee useampia. Tällä hetkellä on ilmassa, että myöhemmin keväästä tänne saataisiin vierailevia kirjoittajia, mutta katsotaan, miten käy.

Myös kirjoittamiseen on tulossa päivityksiä. Anna pohti, että kirjoittaisi helluntailaisuudesta myös enemmän henkilökohtaisesta näkökulmasta, ei vain sosiaalitieteellisesti pilkkoen ja eritellen. Itse pysyn pääasiassa tulkintalinjalla, mutta tarkoitus on myös vähän irrotella.

Ajattelimme myös lisätä itsestämme kuvat esittelyosioon; jotakuta voi kiinnostaa, minkä näköiset figuurit näitä tekstejä tänne suoltavat. Oma kuvani on vähän vanha (lävistykset eivät näy), mutta ehkä se ajaa asiansa. Anna lisäilee omakuvansa, kunhan ehtii.

Tulevista aiheista

Sini Saarela ja helluntailainen suhde lakiin – jotain yhteistä?

Anna nosti edellisessä kirjoituksessa esille Sini Saarelan ja tämän saaman huomion. Saarela on ollut esillä suomalaisessa mediassa sen verran paljon viime aikoina, että häneen lienee jokaisella jonkinlainen mielipide. Myös helluntailaisilla. Tämä on siitä herkullista, että Sini Saarelassa ja helluntailaisessa ajatusmaailmassa on jotain niin kovin samanlaista, mutta silti jotain, mitä ei haluta tunnustaa samaksi.

Helluntailaisia aatteita Saarelasta

On aina yliammuttua sanoa, että ”helluntailaiset ajattelevat jostakin asiasta näin”; se on sama, kuin väittäisi, että jokainen suomalainen tykkää makkaraperunoista tai että jokainen pappi harjoittelee iltaisin kasuaalitoimituksia vessan peilin edessä. Kuitenkaan en ole ainoa, joka on huomannut, että moni helluntailainen on kommentoinut Sini Saarelan toimintaa kriittiseen sävyyn. Myös Facebook-seinälläni toivottiin, että Saarela olisi vain äänestänyt kuten kaikki muutkin, ja sen jälkeen ollut tyytyväinen siihen seuraavat neljä vuotta. Moni helluntailainen suhtautuu Saarelaan yllättävän kriittisesti. Ajatus on tasoa, ”On se somaa, kun menee sinne jonnekin Venäjälle riekkumaan kaiken maailman aktivistien kanssa; olisi ollut ihan oikein, että olisi päässyt Siperiaan vankilaan!” Tätä vahvistaa vielä se, että todennäköisimmin iso osa helluntailaisista suhtautuu vähintään varauksellisesti Greenpeaceen, Saarelan taustajärjestöön.

Tapaus Sini Saarela

Jeesus ja Sini Saarela

Lukiessani tämän päivän Aamulehden sunnuntailiitettä ajattelin, että nyt joku on vihdoin kirjoittanut sen, mitä olen hiljaa mielessäni ajatellut - nimittäin verrannut Sini Saarelaa Jeesukseen. Sunnuntailiitteessä oli Saarelan muutaman sivun pituiseen henkilökuvaan nimittäin mahdutettu yleisönosastokirjoittelussa esitetty näkemys, jossa Saarela vertautuu "Jeesus Nasaretilaisen veroiseksi uuden ajan sankariksi".

Vaikka itselleni onkin takana hetkellinen hämärä menneisyys kasvissyöjänä ja tunnustan uskovani ilmastonmuutokseen, en ole oikein tiennyt, että miten suhtautua Sini Saarelaan. Uskovaisiksi tunnustautuvat ystäväni sen sijaan eivät keskimääräisesti ole olleet kovin innostuneita Saarelasta. Saarelan toimintaa on uskovaispiireissäni luonnehdittu tyypilliseksi vihaisten viherpiipertäjähippien huomionhakuiseksi typeryydeksi, ja suuri osa keskustelukumppaneistani olisi mieluummin jättänyt Saarelan Venäjän vankiloihin kuin ohjannut verovarojamme vapautukseen johtaneisiin oikeuskäsittelyihin.