Miksi sinusta tuli sinä, Rory Gilmore?

Minä pidän valtavasti tv-sarjasta Gilmoren tytöt.

Tuossa amerikkalaiseen pikkukaupunkiin sijoittuvassa sarjassa seurataan Lorelai Gilmoren ja tämän teini-ikäisen Rory-tyttären elämää ala- ja ylämäkineen. Sympaattiset Gilmoren tytöt ovat kotoisuutensa lisäksi tunnettuja myös sarkastisesta, nokkelasta ja nopeatempoisesta dialogista, jossa vilisee nautittavia viittauksia amerikkalaiseen populaarikulttuuriin. Ja Gilmoren tyttöjä kehuessa vähintään yksi lause on omistettava Lorelain ja Roryn kotikaupungissa asuvalle Kirkille, joka on yksi loistavimmista sarjojen sivuhahmoista ikinä!

2000-luvun alun Rory

       

Ehkä kai osittain siksi, että

Helluntailainen kastenäkemys – Pieni vedetön ruumiinavaus

Johdanto

Tässä kirjoituksessani tarkoituksenani on avata hieman helluntailaista kastekäsitystä; erityisen paljon kiinnitän huomiota siihen, mikä kaste helluntailaisesta näkökulmasta on, ja mitä siinä tapahtuu. Tämä on kastesarjani kolmas osa; ensimmäinen osa käsitteli luterilaisen ja helluntailaisen kastenäkemyksen taustalla vaikuttavia teologisia näkemyksiä, ja toinen osa käsitteli tarkemmin sitä keskustelua, jota luterilaiset ja helluntailaiset käyvät keskenään.

Edelleen joudun muistuttamaan, että tämä ei ole raamattutunti kasteesta eikä lopussa ole linkkiä Tampereen helluntaiseurakunnan nettisivuille, että voisit käydä kastamassa itsesi (tai Luther-säätiön sivuille, jossa voisit virtuaalisesti esittää katumuksesi mahdollisen uudelleenkasteesi johdosta). Tämä ei myöskään ole erityisen sosiologinen kirjoitus, vaikka käsittelen vähän tiedon sosiologiaa ja näkemysten rakentumista tässä sivussa. Tämä on eniten katsaus helluntailaiseen kasteteologiaan ja sen sisäiseen johdonmukaisuuteen. Toisaalta pidän tätä mielenkiintoisena keissinä myös sosiaalisesti, koska tämä toisaalta avaa opillisten käsitysten syntyä ja toisaalta sitä, millaisia käsityksiä eri tilanteissa syntyy.

Helluntailaiselle lukijalle joudun muistuttamaan, että en tässä kritisoi kenenkään henkilökohtaisia motiiveja mennä kasteelle, enkä heidän vilpitöntä haluaan miellyttää Jumalaa, kun he ovat kasteen ottaneet. Tarkoitukseni on lähinnä avata sitä, miten asiasta ajatellaan, ja sen jälkeen pohtia, muodostuuko näistä ajatuksista johdonmukaisia kokonaisuuksia.

HELLUNTAILAINEN KASTE

Millainen kaste?

Helluntailainen kastenäkemys on suhteellisen ehdoton siinä, että kaste voidaan ottaa vasta sen jälkeen, kun ihminen on tullut uskoon, ja tämä kaste toimitetaan upottamalla henkilö kokonaan veteen ja sen jälkeen tempaisemalla hänet sieltä takaisin pinnalle. Kasteessa on mukana kastaja ja kastettava, jotka ovat yleensä molemmat pukeutuneet valkoiseen pukuun. Kaste suoritetaan usein ”Jeesuksen nimessä” ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. (Tämä johtuu siitä, että siinä pyritään yhdistämään kaksi raamatun esikuvaa: toisaalta kaste Jeesuksen nimessä – ks. Apostolien teot – ja kaste Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, ks. Matteuksen evankeliumin lopun Lähetyskäsky.) Kaste toimitetaan useimmiten seurakunnan sunnuntaikokouksessa, mutta myös muita mahdollisuuksia löytyy (esimerkiksi kasteet fifteen-leireillä).

Tulevan kevään kuvioista

Vuosi 2014 on tullut jo tähänkin blogiin, mutta ajattelin silti lyhyesti kirjoittaa tulevan kevään infoja. Blogi ehti olla kuolleena kesän ja osan syksystä itse kunkin kirjoittajan kiireiden takia, mutta nyt sitä hiillosta on alettu taas lämmitellä. Ehkä sillä hiilivalkealla voi pian taas paistella kaloja ja leipiä. Tai sitten vain tukehtua sen savuun.

Tulevista

Tällä hetkellä Matti Kankaanniemi ei kiireidensä vuoksi pysty aktiivisesti kirjoittelemaan, joten kevään aikana hän tuskin kirjoittaa lisätekstejä. Tarkoituksemme Annan kanssa on kuitenkin saada vähintään pari tekstiä kuukaudessa tänne blogiin, ja ajan riittäessä niitä tulee useampia. Tällä hetkellä on ilmassa, että myöhemmin keväästä tänne saataisiin vierailevia kirjoittajia, mutta katsotaan, miten käy.

Myös kirjoittamiseen on tulossa päivityksiä. Anna pohti, että kirjoittaisi helluntailaisuudesta myös enemmän henkilökohtaisesta näkökulmasta, ei vain sosiaalitieteellisesti pilkkoen ja eritellen. Itse pysyn pääasiassa tulkintalinjalla, mutta tarkoitus on myös vähän irrotella.

Ajattelimme myös lisätä itsestämme kuvat esittelyosioon; jotakuta voi kiinnostaa, minkä näköiset figuurit näitä tekstejä tänne suoltavat. Oma kuvani on vähän vanha (lävistykset eivät näy), mutta ehkä se ajaa asiansa. Anna lisäilee omakuvansa, kunhan ehtii.

Tulevista aiheista

Sini Saarela ja helluntailainen suhde lakiin – jotain yhteistä?

Anna nosti edellisessä kirjoituksessa esille Sini Saarelan ja tämän saaman huomion. Saarela on ollut esillä suomalaisessa mediassa sen verran paljon viime aikoina, että häneen lienee jokaisella jonkinlainen mielipide. Myös helluntailaisilla. Tämä on siitä herkullista, että Sini Saarelassa ja helluntailaisessa ajatusmaailmassa on jotain niin kovin samanlaista, mutta silti jotain, mitä ei haluta tunnustaa samaksi.

Helluntailaisia aatteita Saarelasta

On aina yliammuttua sanoa, että ”helluntailaiset ajattelevat jostakin asiasta näin”; se on sama, kuin väittäisi, että jokainen suomalainen tykkää makkaraperunoista tai että jokainen pappi harjoittelee iltaisin kasuaalitoimituksia vessan peilin edessä. Kuitenkaan en ole ainoa, joka on huomannut, että moni helluntailainen on kommentoinut Sini Saarelan toimintaa kriittiseen sävyyn. Myös Facebook-seinälläni toivottiin, että Saarela olisi vain äänestänyt kuten kaikki muutkin, ja sen jälkeen ollut tyytyväinen siihen seuraavat neljä vuotta. Moni helluntailainen suhtautuu Saarelaan yllättävän kriittisesti. Ajatus on tasoa, ”On se somaa, kun menee sinne jonnekin Venäjälle riekkumaan kaiken maailman aktivistien kanssa; olisi ollut ihan oikein, että olisi päässyt Siperiaan vankilaan!” Tätä vahvistaa vielä se, että todennäköisimmin iso osa helluntailaisista suhtautuu vähintään varauksellisesti Greenpeaceen, Saarelan taustajärjestöön.

Tapaus Sini Saarela

Jeesus ja Sini Saarela

Lukiessani tämän päivän Aamulehden sunnuntailiitettä ajattelin, että nyt joku on vihdoin kirjoittanut sen, mitä olen hiljaa mielessäni ajatellut - nimittäin verrannut Sini Saarelaa Jeesukseen. Sunnuntailiitteessä oli Saarelan muutaman sivun pituiseen henkilökuvaan nimittäin mahdutettu yleisönosastokirjoittelussa esitetty näkemys, jossa Saarela vertautuu "Jeesus Nasaretilaisen veroiseksi uuden ajan sankariksi".

Vaikka itselleni onkin takana hetkellinen hämärä menneisyys kasvissyöjänä ja tunnustan uskovani ilmastonmuutokseen, en ole oikein tiennyt, että miten suhtautua Sini Saarelaan. Uskovaisiksi tunnustautuvat ystäväni sen sijaan eivät keskimääräisesti ole olleet kovin innostuneita Saarelasta. Saarelan toimintaa on uskovaispiireissäni luonnehdittu tyypilliseksi vihaisten viherpiipertäjähippien huomionhakuiseksi typeryydeksi, ja suuri osa keskustelukumppaneistani olisi mieluummin jättänyt Saarelan Venäjän vankiloihin kuin ohjannut verovarojamme vapautukseen johtaneisiin oikeuskäsittelyihin.

Kun luterilainen ja helluntailainen keskustelevat kasteesta (Osa 2/2) – Argumenttien arviointia

Kastekeskustelut ovat usein tavallista värikkäämpää teologista dialogia. Niihin sisältyy joskus ihan perusargumentaation lisäksi hikeä, verta, kyyneliä ja toisen manaamista kasteen hautaan. Ongelma keskustelussa ei ole siinä, etten minä ole oikeassa ja esittäisi kantaani vakuuttavasti; ongelma on siinä, että toi toinen ei tajua mistään mitään eivätkä hänen kommenttinsa liity mihinkään. Väkisinkin sellainen kiukuttaa, kun toinen ei vain näe sitä valoa, joka minusta loistaa.

Tämä kirjoitus on jatkoa edelliselle kirjoitukselleni, jossa käsittelin yleisesti luterilaisen ja helluntailaisen kastenäkemyksen taustalla olevia eroja. Tässä kirjoituksessa arvioin tältä pohjalta sitä keskustelua, jota luterilaisen ja helluntailaisen kastekäsityksen edustajat käyvät keskenään. Jotta tämän viestin kommenteista saisi kunnolla kiinni, suosittelen tutustumaan edelliseen postaukseen ennen tämän lukemista. (Tämä ja edellinen postaus olivat alun perin yksi kokonaisuus, mutta jouduin jakamaan tekstini kahtia, koska tämä olisi ollut yksinkertaisesti aivan liian pitkä – kuten käytännössä kaikki muutkin tekstini.)

Käsittelen tässä kastekeskustelujen argumentteja muutamasta eri näkökulmasta. Toisaalta yritän pohtia, kuinka oleellista tietyistä asiakokonaisuuksista puhuminen on keskustelun kannalta: kuinka oleellista on puhua joistakin asioista, kun yritetään saada toinen ymmärtämään omaa kantaa. Kuitenkin pääasiassa käsittelen sitä, miten vakuuttavia tietyt argumentit ovat toisen näkemyksen edustajille, ja kuinka kannattavaa niistä on vääntää.

HUOM! Tässäkään tekstissä en pyri argumentoimaan jonkun käsityksen paremmuutta tai huonommuutta, vaan yritän arvioida niitä argumentteja, joita keskustelussa käytetään. Tässä on pyrkimys ymmärtää eri näkemyksiä; samoin tarkoitus on ymmärtää niiden kuulasuihkujen rakennetta, jotka sinkoilevat taistelukentällä. Käsittelen tässä osiossa yleisiä asioita, joista kastekeskustelussa taistellaan, ja samoin asioita, joista ehkä pitäisi taistella.

KESKUSTELUNAIHEISTA JA ARGUMENTEISTA

Kun luterilainen ja helluntailainen keskustelevat kasteesta (Osa 1/2) – Taustakäsityksistä

Kaste on ihmeellinen asia. Tarvitaan vain kastettava, kastaja ja vettä, ja saadaan aikaan täysin vertaansa vailla oleva riidanaihe. Ainekset ovat yksinkertaiset, mutta jälki voi joskus olla rumaa.

Suomessa vapaat suunnat ja luterilainen kirkko ovat käyneet sivistynyttä dialogia jo monta vuotta tähän mennessä eri aihealueiden tiimoilta. Kuitenkin ruohonjuuritasolla helluntailaisen ja luterilaisen kastedialogi voi joku ajautua hyvin lämpöisille kierroksille. Taistelua voidaan käydä sanaisin sapelein ja seipäin aina vereslihalle asti, vaikka taistelun kohteena oleva kostea asia vaikuttaa hyvin pieneltä. Suomessa kaste on ehdottomasti niiden asioiden joukossa, joista puhumalla saa pyhän sodan aikaan.

Eri maissa on vaihtelua sen suhteen, millä saa riideltyä uskonveljien (ja -sisarten) kanssa. Suomessa en ole nähnyt yhtään taistelua tuhatvuotisesta valtakunnasta, mutta käsittääkseni (ainakin jos David Pawsonia on tässä asiassa uskominen) Brittien suunnilla asiasta taistellaan enemmän. Käsitys ylöstempauksesta voi olla kyllä jo sellainen asia, josta Suomessakin saa lämpöä päälle ja verta parketille.

Yksi suurista ongelmista keskustelussa on mielestäni se, että osapuolet eivät aidosti ymmärrä, mistä toinen puoli puhuu. Näin ollen kastekeskustelu on monesti aktiivista ohihuitomista ja olkinukkejen raastamista; tämä on hyvin kaukana toisen näkemyksen perinpohjaisesta käsittelemisestä. Pyrin tässä kirjoituksessani hahmottelemaan ensin luterilaista ja helluntailaista näkemystä muutaman eri tekijän kautta (käsitys perisynnistä, käsitys pelastuksesta ja uskoontulosta, käsitys vapaasta tahdosta). Tekstin jatko-osassa pyrin tarjoamaan muutamia kommentteja tilanteisiin, joissa eri näkemysten kannattajat keskustelevat kastekannoistaan, ja arvioimaan tiettyjen argumenttien käyttöä tämän kirjoituksen valossa.

HUOM! Tämä ei ole raamatuntulkinnallinen teksti enkä yritä tässä argumentoida kumpaakaan kantaa. Tästä syystä en juurikaan lainaile raamatunjakeita eri näkemyksien tueksi. Oleellista tässä tekstissä ei ole, kummassa juoksuhaudassa ollaan oikeassa, vaan tarkoitus on ymmärtää, mitä eri poteroissa ajatellaan, ja miksi.

Pieniä taustahuomioita hajonnasta